Alisuorittamista ja epäilyjä

"Onko sulla jotain kerrottavaa?", tivaan poitsulta joka istuu viattoman näköisenä nojatuolissa pelaamassa Call of duty black ops kakkosta. Kierrellen poitsu kertoo yhteishaun olleen tänään, on kuulemma laittanut sen mitä halusimmekin. Ei siinä mitään, olisi ollut vain kiva etukäteen nähdä ja allekirjoittaa hakulappu ja lupa koululle.

Ärsyttää koko ajatus yhteishausta. Miten ihmeessä koulussa voidaan käyttäytyä niin törpösti kuin mitä siellä tehtiin? Olla sitä mieltä että jos on erityislapsi niin ei voi pärjätä lukiossa. Eikö se ole tärkeämpää että tukitoimet ovat kohdallaan ja lapsella on halu opiskella jotain tiettyä alaa? Että lapsella on tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita ja mahdollisuus toteuttaa ne? Kuka on oikea henkilö sanomaan että et saa yrittää sitä tai tätä pelkästään sen takia että joku asia on sinulle haasteellisempi? Tottakai jos on allergioita tai jotain muuta selkeätä syytä siihen miksi joku ala ei lapselle sovi, mutta mikä syy se on että tarvitsee hieman enemmän tukea kuin muut opiskeluun. Ei sillä nyt kuitenkaan älyssä mitään vikaa ole, herran jestas. Keskiarvo lähempänä yhdeksää kuitenkin. Antaa pojan yrittää, eihän se nyt kuitenkaan kiveen ole hakattu että epäonnistuminen on varmaa, enemmän olisin huolissani siitä että poika lähtisi opiskelemaan jotain sellaista alaa joka hänelle on väkisin tyrkytetty mutta ei kiinnosta pätkääkään. Tyhmiä tuollaiset ennakkoluulot. Eikö opojen ja opettajien tehtävänä ole tukea lasta siinä mitä hän haluaa tehdä, kertoa mitä vaihtoehtoja on olemassa eikä vain tuijottaa diagnoosiin tai omaan napaan siinä että näin sinun täytyy tehdä.

Tuleepahan ainakin haastetta pojalle, tähän asti hän onkin päässyt aivan liian helpolla koulun suhteen. Ollut alisuorittaja koko koulu-uransa. Siinähän sitten näkevät muutaman vuoden päästä, pitää varmaan lähettää kutsu lakkiaisiin.