torstai 25. joulukuuta 2014

Vähän joulurauhaa ja paljon rakkautta.

Katson kännykän näytöllä näkyvää jouluista kuvaa. Kuvan pöytä notkuu mitä erilaisempia herkkuja, jokaiselle on varmasti jotain. Luen miten ihanaa on kun ympärillä on perhettä ja sukua. Joulurauhaa ja rakkautta riittää kaikille. Tai oikeastaan ei aivan kaikille, vain niille ketkä ovat valittuja siihen. Oikeanlaisia ja  sopivia, niille ketkä osaavat istua nätisti pöydässä möykkäämättä ylimääräisiä. Ketkä eivät olemassa olollaan riko täydellisyyden harhaa. Niille ketkä kelpaavat. 

Meilläkin  on ollut ihana joulu. Innostusta ja riemua, kynttilöiden lämpöä ja tuoksuvaa kinkkua. Jouluevankeliumi ruokapöydässä koko perheen kesken ja jouluyön messu kahdestaan käsi kädessä miehen kanssa. Joulu täynnä hyväksyntää kaikille, riippumatta siitä millainen on. Meidän perheen joulu, meidän perheen näköinen. Ehkä vähän vähemmän rauhallinen, mutta täynnä rakkautta. Kaikille. 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pelastava enkeli

"Mitähän teille saisi olla?", ystävällisesti hymyilevä myyjä kysyy minulta. Olen kaupoilla ostelemassa joululahjoja lapsille. Kassini ovat jo pullollaan, mutta olisin vielä yhtä lahjaa vailla. Mietin hetken itsekseni. Mitä voisin antaa ihmiselle joka on minulle itselleni ventovieras, mutta joka uhraa joka päivä aikaa ja ammattitaitoaan lapseni puolesta? Ihmiselle jota olen oppinut tämän syksyn aikana arvostamaan enemmän kuin ketään muuta tähän saakka tapaamistani ammattilaisista. Ihmiselle joka on aina valmiina auttamaan, tekemään yhteistyötä meidän kanssa. Joka joka päivä aidosti kohtaa lapseni ja saa hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi. Joka ohjaa, opettaa, kuuntelee kiukut ja selvittää sotkuun menneitä asioita muiden aikuisten ja lasten kanssa. Joka on lapselleni yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä tällä hetkellä. Ja lapseni ei ole edes ainoa ketä hän auttaa. Hän muistaa jokaisen lapsen ongelmat, kohtelee jokaista lasta maailman tärkeimpänä.

Miten ihmeessä hän edes tekee sen? Luovii päivästä toiseen jaksaen antaa itsestään kaiken sataprosenttisesti ja ylikin lapsille. Aina hymyillen, sopivan hellästi mutta tarpeeksi tiukasti. Kunpa maailma olisi täynnä näitä ihmisiä, elämä olisi monen lapsen kohdalla niin paljon helpompaa. Toivon että hän itsekin ymmärtää oman arvonsa, kuinka hän on painonsa arvoinen kultaa. Hymyilen myyjälle takaisin. "Löytyisikö teiltä mitään pelastavalle enkelille?"