Miten sitä aina jotenkin luottaa siihen että joku asia menee hyvin tällä kertaa vaikka totuus edellisillä kerroilla olisikin ollut jotain muuta? Helppo juttu, pieni kaupassa käynti; autolla parkkiin, kärry mukaan, pullojen palautusta vanhimman synttäripippaloista, vähän ruokaa kärryyn ja takaisin autoon marjapisteen kautta. Niinhän sitä luulisi...
"Äiti, anteeksi että mä karkasin. Mä olen pahoillani". Katuva pieni ääni huokaa auton vierestä. Hankaluudet alkavat oikeastaan jo siinä vaiheessa kun ajan autolla kauppaan päin. Takapenkillä käydään kiivasta taistelua siitä pitääkö ikkunan olla auki vai kiinni. Toinen tytöistä valittaa kuumuutta ja toinen sitä että on kylmä. No, ei siinä mitään, muutama valittu sana ja matka jatkukoon. Auto parkkiin halliin ja tytöt tarkoituksella istumaan autoon siksi aikaa kun haen kärryä. Eikös sieltä pieni pellavapää kurkista kun palaan takaisin autolle. Tyttö on kiivennyt etupenkin kautta ulos autosta, ilmeisen tyytyväisenä itseensä kun on onnistunut näin tekemään. Muutama valittu sana ja tyttö pitämään kärryjen laidasta kiinni kauppareissun ajaksi. Kun ei kerran totella, sillloin ei tule vapauksiakaan.
Suunta pullojenpalautuspisteelle ja matkan varrella jälleen muutamia kertoja muutamia valittuja sanoja. Mikä siinä on että silloin kun itse on kiinni jossain asiassa, tyttöjen on kaikista vaikeinta pysyä aloillaan? Juostaan sinne. tänne ja tuonne, minä työnnän pulloa koneeseen ja huudan komentoa kuuroille korville ja kanssa ihmiset pyörittelevät silmiään katsellessaan meidän touhuja. Eihän siinä mitään, pullorahat taskuun muutamien valittujen sanojen kera ja ostoksia keräämään. Ostoksia kärryyn muutamien valittujen sanojen kera jälleen ja lopulta uhkaus tytölle että jos ei ala olemaan kunnolla niin jää mansikat saamatta tältä päivältä. Siitäkös riemu vasta repeää. Tyttö lähtee painelemaan toiseen suuntaan, polkee mennessään jalkaa ja huutaa että menee sitten omia teitään pois. Toinen tyttö katselee silmät suurina perään ja minä päätän jatkaa ostosreissua toisen tytön kanssa periaatteella, kyllä se routa porsaan kotiin ajaa.
Kassalla jäljelle jäänyt tyttö sitten surullisena selittää nuorelle kassapojalle että jos hän näkee sellaista itkevää 7-vuotiasta tyttöä niin se on hänen siskonsa ja eksynyt. Kassapoika katsoo ihmetellen minuun ja minä sitten selittelen että juu, kadoksissa on, mutta ei tässä mitään hätää. Kassapoika kyselee että pitäisikö tässä kuulutella ja minä sitten vakuuttelen että ei tarvitse, ei tässä mitään hätää ihan oikeasti ole. Poika pyörittelee silmiään sen näköisenä että ihme porukkaa mekin ollaan. Asiakaspalveluun käyn kuitenkin ilmoittamassa että sellainen tyttö on karkuteillä ja käyn viemässä ostokset autoon ja palaan sitten takaisin. Että jos joku nyt sitten sattuu kiljuvan neidin palauttamaan niin tietävät mistä on kyse. Asiakaspalvelun vanhempi rouva vain nauraa minulle kun kerron asiaani. Taitaa olla omia lapsia hänelläkin. Matkalla autolle lupaan toiselle tytölle että käydään ostamassa samalla mustikoita kun palataan hakemaan siskoa.
Siellähän tuo kiukku-iita sitten autolla katuvana odotti. Hyvä että löytyi. Kun kerran olin luvannut mustikoita, katuva tyttö autoon ja mustikoita ostamaan toisen tytön kanssa. Ajattelen samalla käydä asiakaspalvelussa kertomassa että karannut tyttö on löytynyt. Matkalla kaivelen housun taskujani että mihin ihmeeseen laitoin ne pullonpalautusrahat, 15 euroa seteleinä. Lopulta on pakko todeta että jossain vaiheessa ne ovat tippuneet taskustani. Ja muutama erittäin painava valittu sana jälleen. Kysäisen kuitenkin sitten asiakaspalvelusta että olisiko jossain näkynyt rahaa. Ihme ja kumma! Joku mies on löytänyt setelit käytävältä ja palauttanut asiakaspalveluun. Kiitos sinä ihana mies, pelastit meidän perheen marjaherkuttelun! Ihanaa että rehellisiäkin ihmisiä on vielä olemassa, kuinka moni olisi laittanut rahat vain hiljaa omaan taskuunsa? Ei siinä mitään, mustikat sitten vain kassiin ja takaisin autolle. Valitut sanatkin taitavat olla jo käytetty loppuun.
"Mennään kotiin", totean tytöille ja mielessäni vannon että ensi kerralla sitten kaikki menee paremmin.
