"Tule pois sieltä, et varmasti voi olla alle 9-vuotias." Eräs nainen sanoo tytölleni huoltoaseman leikkipaikalla kun saavun noutamaan tyttöä mummola-reissulta. Katson kysyvästi mummoon ja mummo selittää miten tyttö on pitänyt jöötä muille lapsille leikkipaikalla ettei laskisi heidän päällensä liukumäessä. Nainen vaikuttaa kuitenkin tuohtuneelta. Ei, tyttö ei ole satuttanut muita, ei huutanut, hän on vain komentanut muita lapsia. Ilmeisesti sekin on ollut sitten liikaa naiselle. Tiedänhän minä että meidän perheessä normaalin rajat ovat hieman venyneemmät kuin muissa perheissä. Me olemme tyytyväisiä jos mikään ei ole hajonnut, ketään ei ole sattunut ja kaikki ovat elossa meidän paikalla olon jälkeen (emmekä saa laskua peräämme hajonneista asioista).
Ensimmäinen ajatus mielessäni on kuva siitä miten tuo nainen päivittää illalla Facebookiin miten kauheita lapsia leikkipaikoilla onkaan. Eivätkö heidän vanhempansa osaa kasvattaa heitä? Miksi ihmeessä tuollaiset lapset yleensäkin päästetään leikkipaikoille? Eikö muita lapsia tulisi suojella näiltä huonosti käyttäytyviltä lapsilta? Ja missä hänen vanhempansa ovat kun eivät vahdi lastaan? Nainen kysyykin tätä tytöltä ja tyttö osoittaa sormellaan minua naisen selän takana. Nainen ei kuitenkaan vaivaudu edes vilkaisemaan selkänsä taakse. Mietin pitäisikö minun puuttua asiaan, mennä selittämään ventovieraalle naiselle että tyttö todellakin on koostaan huolimatta 8-vuotias ja myös oikeutettu leikkimään paikalla. Kertoa että tyttö on erityislapsi jolla on vaikeuksia sosiaalisessa käyttäytymisessä ja että naisen tulisi olla onnellinen siitä että tyttö on hoitanut asiaansa sanallisesti, vaikkakin kömpelösti, eikä mennyt vain tönimään muita lapsia pois tieltä mikä sekin olisi ollut mahdollista.
Hävettää. Ei tytön käytös, vaan omat ajatukseni. Miksen voi olla vain ylpeä siitä että tyttö on ollut muiden lasten joukossa meidän mittapuulla nätisti. Miksi ensimmäinen asia mitä mietin on se mitä tuo vieras nainen ajattelee minun lapsestani ja miksi se on minulle niin suuri asia mitä hän mahdollisesti kertoo minun lapsestani muille ihmisille. Mitä merkitystä sillä on mihinkään asiaan minun maailmassani. Minä ja tytölle kaikki tärkeät ihmiset tiedämme kuka lapseni on ja millainen hän on, sen täytyy riittää olkoot muut ihmiset sitten mitä mieltä tahansa lapsestani.
Tyttö suorastaan lentää luokseni halaamaan minua. "Äiti, mulla on ollut ikävä sua!" Silitän tytön päätä ja kerron että on ollut oikein huolehtia siitä ettei kukaan jää alle kun laskee liukumäestä. Otan tyttöä kädestä ja kävelemme yhdessä ostamaan isot jäätelötötteröt vieraan naisen katsellessa peräämme.
