"Mitähän teille saisi olla?", ystävällisesti hymyilevä myyjä kysyy minulta. Olen kaupoilla ostelemassa joululahjoja lapsille. Kassini ovat jo pullollaan, mutta olisin vielä yhtä lahjaa vailla. Mietin hetken itsekseni. Mitä voisin antaa ihmiselle joka on minulle itselleni ventovieras, mutta joka uhraa joka päivä aikaa ja ammattitaitoaan lapseni puolesta? Ihmiselle jota olen oppinut tämän syksyn aikana arvostamaan enemmän kuin ketään muuta tähän saakka tapaamistani ammattilaisista. Ihmiselle joka on aina valmiina auttamaan, tekemään yhteistyötä meidän kanssa. Joka joka päivä aidosti kohtaa lapseni ja saa hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi. Joka ohjaa, opettaa, kuuntelee kiukut ja selvittää sotkuun menneitä asioita muiden aikuisten ja lasten kanssa. Joka on lapselleni yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä tällä hetkellä. Ja lapseni ei ole edes ainoa ketä hän auttaa. Hän muistaa jokaisen lapsen ongelmat, kohtelee jokaista lasta maailman tärkeimpänä.
Miten ihmeessä hän edes tekee sen? Luovii päivästä toiseen jaksaen antaa itsestään kaiken sataprosenttisesti ja ylikin lapsille. Aina hymyillen, sopivan hellästi mutta tarpeeksi tiukasti. Kunpa maailma olisi täynnä näitä ihmisiä, elämä olisi monen lapsen kohdalla niin paljon helpompaa. Toivon että hän itsekin ymmärtää oman arvonsa, kuinka hän on painonsa arvoinen kultaa. Hymyilen myyjälle takaisin. "Löytyisikö teiltä mitään pelastavalle enkelille?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti