"Jes, hyvät todistukset ja kaksi stipendiä" hehkutan ystävälleni kevätjuhlien jälkeen. Toinen tyttö ja poitsu saivat stipendin koulumenestyksestä ja todella hyvän todistuksen. Ja kun ottaa huomioon millainen viimeiset 2 vuotta toisella tytöllä on ollut niin odotettua parempi todistus hänelläkin. Tästä se alkaa. Tunnen miten hymy on levinnyt koko kasvoilleni, vihdoinkin tuntuu etteivät kaikki ne taistelut ja tunnit lasten koulun kanssa ole menneet hukkaan. Nyt näkyy niitä tuloksiakin vihdoinkin ja tätä on odotettukin. Jes, meidän perheellä menee hyvin!
Ja sitten palaan taas tähän päivään ja alan miettiä edessä olevaa kesää. Kokonaiset 2,5 kuukautta ilman selvää päivärytmiä jonka koulu on tuonut, kokonaiset 2,5 kuukautta aikaa tapella sisarusten kanssa aamusta iltaan kun ei ole mitään tekemistä ja muitten naama alkaa kyllästyttää. Miten tästä selviää hengissä? Miksi olen jälleen siirtänyt kesän suunnittelua päivästä toiseen että kyllähän sitä ehtii? Toukokuu on aina täynnä palaveria koulujen, lääkärien ja terapeuttien kanssa, kaikki haluavat saada asiat pois alta ennen kesän taukoa ja itse olen juossut paikasta toiseen minuutti-aikataulun perässä. Ja tässä sitä ollaan, kesä on alkanut.
Jos tällä viikolla tämä lapsi olisi tuolla ja tämä kotona (muista terapia!). Jos sitten silloin saisi yhden lapsen vaikka sinne ja nuo taas ovat kotona. Tuossa on poitsun rippijuhlat (miten siitä niin iso on ehtinyt tullakin?!), tuossa taas mennään viettämään parisuhdeaikaa miehen kanssa viikonlopuksi Tampereelle (luojan kiitos!). Tuossa taas ystävien häät (ihanaa!). Onneksi tytöt saivat trampoliinin syntymäpäivälahjaksi mummolta ja enolta, siinä varmasti vierähtää tovi jos toinenkin pomppiessa. Ja sitten jos loput päivät yrittäisi viettää rannalla, tytöt melskaamassa vedessä ja minä kiljumassa kuivalla. Ja tietysti herätykset aamulla normaalisti, lääkitykset (muista pitää kesätauko jossain vaiheessa), illalla nukkumaan samaan aikaan kuin talvellakin ja ruoka-ajat (!) niistä ei sovi lipsua. Mahdollisimman normaalirytmi niin ehkä se syksykin vielä tulee ja arki sen myötä. Tuntuu kuin jotain olisi unohtunut? Ai niin, minun lomani. Mitä se on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti