perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kodin vanki

"Äiti, mä oon (et kyllä usko) käyny ruokakaapilla kauan sitte, mut mä KADUN ihan hirveesti, voitko ikinä antaa mulle anteeksi? 'T: tyttö puolikuollut", katson tekstiviestiä kännykän ruudulla. Olen nuorimmaisen luokan kanssa retkellä ja hetki ei todellakaan olisi hyvä tällaiseen. Tytöllä on ollut pitkän aikaa tapana käydä kaapilla syömässä kaikki mitä irti lähtee. Myös sellaiset joita ei olisi tarkoitettu syötäväksi ilman valmistamista. "Saat anteeksi mutta älä syö enää.", vastaan hänelle.

Tyttö: "Ok, mut mä en mee kouluun TÄN näkösenä = :'( " "Mä oon TOSI hirvee lapsi :'( "

Minä: "Nyt sinne kouluun vaan. Se tasottuu kyllä ennen koulua se sun naama."

Tyttö: "Ei se tasotu ku mä itken ja häpeen itteäni nyt KU ISKÄ MOLLAS MUA HIRVEESTI"

Minä: "Rauhotut vaan nyt."

Tyttö: "No kun mua hävettää, harmittaa itkettää, sattuu, särkee, mollaan itteäni ja ynnä muuta :'( "

Minä: "Nyt vaan rauhotut. Puhutaan kun mä tuun kotiin."

Tyttö: "Ok, mä ootan + mä sain sit jo "Äitikin on varmasti tosi ylpee susta" saarnan"

Minä: "Nyt rauhassa vaan. Mä en ole vihanen sulle."

Tyttö: "Hyvä tietää, mut iskä jatkaa 99% varmuudella saarnaansa ku tulee kotiin?"

Minä: "Ei jatka."

Tyttö: "Ei vaikka edellisillä kerroilla? =( ""Mä vihaan ku se töni ja mollas mua tänään! MÄ VIHAAN sitä et lapsille ei anneta samanlaista tasa arvoa ku aikuisille!"

Minä: "Nyt oikeesti ihan rauhassa siellä. Alkaa mennä ihan yli."

Tyttö: "Ok"

Syvä huokaus. Miksi aina kaikki kriisit iskevät silloin kun minä en ole paikalla? Hetken päästä kuulen kuinka kännykkä piippaa uudelleen taskussa. Se on näköjään soinutkin mutta en ole metelissä kuullut sitä. Tällä kertaa vuorossa on toinen tyttö."Tuu kotiin!!! Tyttö hajoitti mun, MUN omaisuutta enkä osaa korjata enkä löydä osia!!!  :'(  :'(  :'( " Valitsen tytön numeron kännykästä ja yritän saada selvää puheesta hänen vastatessaan. Jotain että toinen on heittänyt toista ja sitten vielä jotain muuta? "Kuuntele, kuuntele mua", yritän hokea puhelimeen. "Kuuntele nyt, kuunteletko sä? Nyt sä pysyt omassa huoneessa ja toinen menee omaan huoneeseen. Pysytte siellä huoneissanne siihen saakka että mä tuun kotiin. Ette tappele, ettekä tee mitään asiaa toisen huoneeseen. Kuulitko sä?" Pyydän tyttöä antamaan puhelimen toiselle ja toistan samat sanat. "Mä olen tulossa, nyt ootte rauhassa siellä. Mä oon tulossa." Tänään pysytäänkin sitten kotona loppupäivä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti