Ei huutoa, ei tappelua lääkkeistä, ei kellon vahtaamista, ei vaatteiden päälle auttamista, ei nalkuttamista aamupalan syömisestä eikä siitä että pelailu ei ole sallittua ennen kuin kaikki, paino sanalla kaikki, aamutoimet on tehty. Pieni kateuden häivä välähtää mielessäni, tätä se on joka aamu miehellä kuka normaalisti on jo poistunut talosta ennenkuin ensimmäinen lapsi edes ehtii päätään tyynystä nostaa. Onhan sitä yritystä ollut siihen että tytötkin itsenäisesti aamunsa hoitaisivat, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Pakko se on ollut kulkea perässä ja hätyytellä heitä että ehtisivät ajoissa kouluun.
Mutta tänään, rauhassa aamupala ja teetä, rauhassa laukun pakkaamista koulua varten ja lopulta ulos ovesta ihan silloin kun pitääkin kellon mukaan. Pienet ne on ilot tässäkin perheessä. Huomenna taas sitten normaaliaamu ja normaalimenot. Ehkä sitten ei se pääkään ole niin kireällä kun tämän aamun on saanut kerrankin ajatella vain itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti