"Mutta milloin sulla on aikaa? Sä vaan sanot ja sit et kuitenkaan vie mua sinne!", tyttö kiljuu vieressäni. Huomaan itsekin korottavani ääntä ja hermojen risahtelevan vaarallisen äänekkäästi. "Mitä mä jätän sitten väliin? Siskojen pianotunnin? Viikkosiivouksen? Työt?", huudan tytölle takaisin. "Mulla menee hermot koko tämän akvaariojutun kanssa. Vähän tulee jotain mitä sun pitää saada ja sitten muiden täytyy jättää omat jutut tekemättä jotta sinä pääset katsomaan kaloja kun muutkin on päässeet. Mä en voi sille mitään jos muitten perheillä on aikaa kuskata niiden lapsia sinne tänne kalojen perässä mutta mulla ei ole. Se on koulujuttu ja sä pystyt hoitamaan sen koulun kanssa, mun täytyy tehdä töitäkin." "Miksi sä sitten olet pomo? Eikö isi voi tehdä niitä sun puolesta?".
Niinpä, ai kun olisikin joku kuka tekisi puolet siitä mitä minä teen. Joku muu kuin mies joka kyllä hoitaa oman puoliskonsa meidän poppoossa. Mielessä jäytää kaikki tekemättömät asiat; työnantajailmoitusten huominen takaraja, yhteydenotot mihin pitäisi soittaa, ylipursuavat pyykkikorit ja viimeistelemättömät mainokset sekä lähettämättömät logot ja ne kaikki muutkin asiat mitkä lojuvat laatikossa nimeltä "sitten joskus kun on aikaa". Aikaa joka ei koskaan tule. Kunpa voisinkin käydä kahdeksasta neljään töissä, huolehtia vain siitä että hommat on suht koht hoidettu ilman huolta siitä että riittääkö sitä rahaa omaankin palkkaan. Ja viettää illat ja viikonloput kotona tehden vapaaehtoisia juttuja. Ei pakollisia terapioita, hoitoneuvotteluita, eikä varsinkaan kelan lomakkeiden täyttöä.
"Isi ei osaa tehdä mun töitä, ihan niin kuin mäkään en osaa tehdä isin töitä. Kuka sitten veisi sua terapiaan tai tulisi koululle kun sä tarvitset mua jos mä olisin töissä jossain muualla? Mutta mä haluan tehdä näin, viedä sut terapiaan ja kaikki muutkin asiat.", selitän nyt jo rauhallisena tytölle takaisin. Ja jätän sanomatta että eihän mulla ole vaihtoehtoja. Pysäköin auton kadun laitaan. "Menehän nyt, tuut sitten terapian jälkeen siihen missä aina nähdään.", laitan tytön matkaan suukon kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti