perjantai 7. helmikuuta 2014

Arjen huumoria ja vääriä syytöksiä

"Noh, kumpi teistä oikein laittoi pesukoneen päälle?", tenttaan edessäni seisovia tyttöjä kun katselen pesukoneessa pyöriviä vaatteita. Kaksi silmäparia katsoo minuun pyöreinä takaisin, "Ei me oo mitään tehty," vastaus tulee kuin tykin suusta ammuttuna molemmista suista. Tivaan asiaa uudelleen tytöiltä, kotona ei ole muita kuin minä ja he ja tuossa se pesukone kuitenkin pyörii. Ja minä se en ole ollut. Raavin päätäni ja kävelen olohuoneeseen. Ei ketään. Makuuhuoneessa ei ketään. Tulin itse juuri alakerrasta ylös ja en ole kuullut että ovikaan olisi kolahtanut. Pienen hetken päässäni mietin jo kotikummituksia, josko ne olisivat olleet asialla? Käännyn kuitenkin vielä kerran tyttöjen puoleen ja tähdennän että en oikeasti ole vihainen heille, tahdon oikeasti vain tietää miten pesukone on mennyt päälle. Siinä on oikea lämpötila, ohjelma ja kaikki. Eihän tämä nyt ole tottakaan, kävelen ympäri taloa ja päädyn jälleen tuijottamaan pesukoneen näyttöä. Voisiko se olla mahdollista? Ei kai? Alan epäillä tietäväni syyllisen.

"Hei Rakas, sattuuko meidän pesukone olemaan ajastettavaa mallia?", kysyn mieheltä kun hän vihdoin vastaa puhelimeen."Juu, on se.", mies vastaa. "Satuitko laittamaan sen päälle tänä aamuna ennen kuin lähdit töihin?", tivaan tällä kertaa häneltä jatkoa. "Juu, laitoin kun ajattelin että pääsen sitten heti ripustamaan vaatteet ja heittämään uuden koneellisen päälle kun tulen töistä." En voi naurulle mitään ja kerron miehelle miten olen kävellyt ympäri taloa ja raapinut päätäni pesukoneen takia. Eihän se kone ole meillä ollutkaan kuin yli 7 vuotta ja koko aikana en ole tällaista asiaa siitä tiennyt. Parempi mennä pyytämään anteeksi tytöiltä, tällä kertaa syyttävä sormi olikin väärässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti