tiistai 26. toukokuuta 2015

Päättyneet päivät

"Sulla on kyllä mukavat lapset", psykologi vielä huikkaa perään kun kävelen tytön verkostotapaamisesta hissille. "Mukavat, mutta raskaat", vastaan ironisesti hymyillen takaisin. Olo on lievästi sanottuna pöllämystynyt. Tyrmistynyt. Järkyttynyt. Yritän sulatella tapaamisen loppupuolella kuulemaani tietoa siitä että lastenpsykiatrinen irtisanoo tytön asiakassuhteen muutaman viikon päästä. Heidän mielestään tytön vointi on niin hyvä että ei ole syytä käydä siellä.

Ovatkohan he ollenkaan kuunnelleet mitä kuntouttava taho on tytöstä kertonut samassa palaverissa? Kykenee toimimaan aikuisen ohjauksessa, mutta suosittelevat vielä kuntoutuksen jatkamista eri  muodossa. Mutta ei siis kykene itsenäiseen toimintaan. Ja puhutaan 11-vuotiaasta tytöstä! Siinäkö se lastenpsykiatrisen raja menee, kun kykenee joten kuten selviämään elämästään autettuna niin todetaan että kyllä te nyt pärjäätte? Ja että terveyskeskuslääkärit hoitavat lääkinnän tämän jälkeen? Millä ihmeellä? Kun eihän sinne edes saa aikoja, saati että siellä olisi yhtään mitään tietoutta tai kokemusta tytön kaltaisista ongelmista ylipäätään! Ja tämän jälkeen loppuu sitten vammaistukikin  eikä tyttö saa enää erityisopetuspäätöstäkään koulunkäyntiin. Heitetään tyttö susille yläkouluun isoon luokkaan missä opettajat vaihtuvat jokaiselle tunnille. Eihän se siellä pärjää kun ei meinaa pärjätä nytkään pienessä luokassa!

Ja juuri kun olin päässyt siihen ajatukseen että nyt ovat hoitokontaktit kunnossa kaikilla lapsilla joudun uudelleen taistelemaan jokaisesta avun murusestakin tytölle. "Pääseehän tänne sitten uudestaan, ei kuulemma ole pitkäkään jono", niinhän se lääkäri oli sanonut. Ei paljoa lohduta. Miksei asiakkuutta olisi voinut jatkaa jollain kevyemmällä muodolla? Nyt joudumme  odottamaan sen puoli vuotta jos tarvitsemmekin apua tytölle. Puhelin alkaa pirisemään, mies soittaa minulle olevansa tulossa kotiin. "Et ikinä arvaa mitä minulle sanottiin", totean miehelle ja kuulen tiukkaa sadattelua luurin toisesta päästä. Tieto on todellinen pommi koko meidän perheelle ja se vaikuttaa ihan kaikkiin ja kaikkeen. Ei jaksaisi, ei sitten millään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti