"Oliko sulla kiva ilta?", kysyn tytöltä kun vihdoin istumme autossa matkalla koulun halloween-discosta kotiin. "Oli.", tyttö vastaa. "Niin minullakin, olen oikein ylpeä sinusta kun ilta meni niin hyvin.", juttelen tytölle ja hymyilen. Kerron miten kivaa oli kun kaikille jäi illasta hyvä mieli, niin tytölle kuin minulle ja isällekin.
Muistelen mielessäni viime vuoden discoa joka päättyi yhdenlaiseen katastrofiin ja aikaiseen kotiinlähtöön. Nyt oli ilta mennyt hyvin, mies oli lähtenyt toisen tytön kanssa aikaisemmin jo kotiin kun tyttö sitä itse pyysi ja toinen tyttö oli jäänyt minun kanssani discoilemaan illan loppuun saakka. Ja melkein loppuun ilta olikin mennyt ihan mallikkaasti. Viimeisen puolen tunnin ajan näkyi että lääkkeen vaikutus oli jo loppunut ja tyttö vietti sen juosten ympyrää koulun salin ympäri. Mutta tappelua ei tullut mistään asiasta, ei kiistaa kavereiden kanssa ja ne muutamat poikien jahtaamisetkin loppuivat siihen kun huomatin rauhallisesta käyttäytymisestä. Pojat kuulemma olivat itse ehdottaneet hippaa. No, mikäs siinä mutta hippaleikki ei ole oikeassa paikassa koulun discossa.
Kotiin tullessa siskot ovat jo nukkumassa ja pikaisten iltapuuhien jälkeen viimeinenkin pieni pää nukahtaa tyynyä vasten. Miehen kanssa istahdamme sohvalle vierekkäin ja käymme vielä pientä kertausta illan kulusta. Ihanaa miten hyvin ilta oli sujunut ja miten teimme oikean päätöksen siitä että toinen tyttö sai jäädä vielä discoon vaikka toinen jo olikin valmis lähtemään kotiin. Miten vaikeaa yleensä on tehdä päätös siitä että antaa tytön yrittää jos vaikka tällä kerralla jokin asia jo sujuisikin hyvin, eikä toimia vain sillä perusteella että kun viimeeksi ei sujunut niin ei se suju nytkään. Miten vaikeaa on yrittää toimia sillä hennolla viivalla jonka alle jäädessä koko loppuillasta tai päivästä tulee katastrofi ja yli päästessä kaikki sujuu hyvin ja tyttö saa onnistumisen kokemuksia jotka sitten kantavat pitkälle. Milloin on oikea aika antaa lisää liekaa ja milloin sitä pitää vielä tiukalla. "No, ainakin tällä kerralla onnistuimme", totean miehelle ja hymyilen hänellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti