"Joko sä lähdet, äiti, joko sä lähdet?", pieni ääni kysyy edestäni. Seisomme koulun pihalla muiden lasten joukossa. Silmät katsovat suurina minuun ja pienet kädet puristavat rystyset valkoisina repun hihnoja. Otan tytön halaukseen ja kuiskaan korvaan "kyllä sä pärjäät, ihan varmasti". Mainitsen vielä nimeltä pari tyttöä samalta luokalta ja kehoitan tyttöä tyttöä etsimään heidät. Sisko on jo lähtenyt koulun pihalta etsimään parasta kaveriaan, työnnän hellästi kädellä toisenkin tytön matkaan. Hitain askelin tyttö lähtee kulkemaan kohti koulun ovea ja muita lapsia, seuraan katseellani hänen menoaan ja tähyilen samalla toista tyttöä. Tuolla hän mennä porhaltaa, selvästi löysi ystävänsä. Sitten huomaan toisenkin tytön löytäneen opettajansa. Onneksi hän oli tullut pihalle lapsia vastaan ja luokan tytöt olivat kerääntyneet hänen ympärilleen kertomaan kesän kuulumisia, omanikin heidän joukossaan. Huokaan helpotuksesta.
Kuinkakohan kauan tätä vielä jatkuu, tytön pelkoa siitä että tässä koulussa kävisi samalla tavalla kuin edellisessä koulussa? Kuinka kauan kestää saavuttaa luottamus siihen että hänet hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on, eikä hänen tarvitse enää pelätä sitä että muut kiusaisivat tai eivät haluaisi leikkiä hänen kanssaan. Onneksi olin lähtenyt mukaan viemään tyttöjä kun toinen heistä selvästi sitä tarvitsi, mietin mielessäni kun poljen pyörällä kotiinpäin. Onhan se vähän hölmöä isoja kolmasluokkalaisia saattaa, mutta tämä kuitenkin oli ensimmäinen kerta kun he lähtevät kouluun itsenäisesti ja vielä pyörillä. Tähän asti olen voinut luottaa koulutaksin turvalliseen kyytiin, kotitie ja lähitiet ovat sen verran vaarallisia etteivät tytöt vielä viime vuonna olisi siihen itse pystyneet. Nytkin ollaan koko kesä harjoiteltu pyörällä ajamista ja tuota kilometrin matkaa kouluun. Olihan se viipottamista, puolet liikennesäännöistä tuntui olevan hukassa koulun aloitusinnostuksen takia. Kumpikin meinasi mennä tien yli punaisilla valoilla, katsoivat kyllä tuleeko autoja, mutta kyllä se tästä varmasti. Jospa vielä kuitenkin tämän viikon ainakin ajelisin perässä kouluun ja varmistaisin että pääsevät ehjänä perille.
