maanantai 13. heinäkuuta 2015

Oi autuus

"Mummo... mummo...", kuulen tyttöjen äänet jossain takavasemmalla. Tunnen auringon lämmittävän tummia vaatteitani puutarhakeinun nitistessä korvani juuressa. Tyrkkään kädellä keinuun lisää vauhtia ja nautin olostani. Ihanaa vain maata auringon paisteessa kun mummo höösää tyttöjen kanssa puutarhahommia. Voiko parempaa ollakaan? Olemme ajaneet lapsuusmaisemiini muutaman päivän vierailulle. Eikä mummola petä nytkään. Aurinko paistaa ja vihreä puutarha houkuttelee kaikkine syötävine kasveineen ja kukkaloistoineen. Juuri sellaisena muistan omatkin lapsuuden kesäni. Samanlaista kinastelua se on tytöillä täälläkin, mutta mummo jaksaa selittää ja setviä. Ja hemmotella tyttöjä.

"Äiti, äiti, katso miten ihana kukka!", nuorimmainen kirmaa ilosta hehkuen luokseni ja tyrkyttää tuoksuteltavaksi Petunian kukkaa. Kurkistan tyttöä silmien raosta ja totean että "Niin onkin". Nuorimmainen työntää kukan korvan taakse, keikistelee hetken edessäni ja hyppelee jatkamaan leikkejä. Tällä hetkellä minun on hyvä olla. Kesä.