Carmina Burana

Äiti, äiti, tyttö ryntää työhuoneeseen tullessaan koulusta. Kato, kato äiti mitä mä toin sulle. Pieni käsi kaivaa reppua yrittäen löytää sieltä jotain.  Huokaisen tuskaisesti, näytä myöhemmin, et sä näe että mulla on tässä hommat kesken ja jatkan samalla koneella jotain muka tärkeän työjutun naputtelua. Mut äiti, mä toin sulle rentoutusmusiikkia, tyttö sanoo ja työntää syliini kaksi cd-levyä. Mä katon näitä myöhemmin, mee nyt, totean tytölle joka poistuu hiljaa selkäni takaa.

Jatkan hetken töitäni, yritän saada jotain aikaiseksikin ja kuuntelen toisella korvalla lasten ääniä etteivät vain olisi tekemässä taas jotain mitä ei saisi tehdä. Katseeni osuu pöydällä lojuviin kahteen levyyn. Rypistän hieman kulmiani, mitäs levyjä nämä nyt ovat? Tartun levyihin ja pyörittelen niitä kädessäni. Tyttö on käynyt koulun kanssa näköjään kirjastoautolla ja tuonut sieltä kaksi nuhjaantuneen näköistä cd-levyä. Otan toisen levyistä kotelosta ja työnnän koneeseen. Hetken päästä musiikki hyökyy aaltona päälleni. Keskeytän työni, suljen silmäni ja vain nautin musiikista. "O Fortuna, velut Luna, statu variabilis..." "Oi kohtalo, kuten kuu, olet häilyvä..." Orffin Carmina Burana soljuu kaiuttimista.

Tunnen jälleen piston sydämessäni. Tyttö oli niin paljon ajatellut minua koulussa että oli halunnut lainata minulle levyn jotta voisin rentoutua. Ja minä en käyttänyt kahta minuuttia jotta olisin voinut kiittää tyttöä siitä. Käytin mieluummin aikani kylmän koneen ääressä työasioihin kuin osoitin huomiota tyttärelleni kun hän sitä haki minulta. Huudan tytön huoneeseen ja pyydän istumaan syliini. Kiitos että toit minulle rentoutusmusiikkia, kiitos että ajattelit minua kirjastoautossa. Kuuntelehan tätä musiikkia mitä toit minulle, kehoitan. Tyttö painaa päänsä olkapäätäni vasten ja yhdessä jäämme kuuntelemme musiikkia. "Omnia sol temperat, purus et subtilis, novo mundo reserat..." "Aurinko lämmittää kaiken, puhtaasti ja hellästi, jälleen kerran paljastaa maailmalle..."


Lainauksien tekstit ovat Orff:n Carmina Buranasta, ensimmäinen lainaus kappaleesta O Fortuna, toinen kappaleesta Omnia Sol temperat. Suomennokset ovat omiani.

syyllisyyden tuntoa ja halittelua

lopettakaa, Lopettakaa, LOPETTAKAA! Kuinka mones kerta tämä on tämän päivän aikana kun huudan tätä samaa sanaa  lapsilleni? Jostain se aina alkaa, jostain ihan pienestä. Toinen katsoi muka pahasti, toinen vei muka oman sohvapaikan, toinen vain sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Muutama sana, muutama tönäisy, huitaisu tai potkaisu, sen jälkeen täysi sota päällä. Kumpikaan riitapukareista ei suostu kuuntelemaan mitä sanon, äänet vain kohoavat kovemmiksi ja kovemmiksi. Ja minä muiden mukana.

Pysy rauhallisena, hoen itselleni. Älä hermostu. Kuka ihme lapsipsykologi on joskus noinkin käskenyt tehdä riitatilanteessa? Sopii tulla tänne meille katsomaan miten käytännössä opit toimivat, jos toimivat. Väännän lapsia irti toisistaan, vedän kädestä, jalasta, siitä mistä nyt kiinni satun saamaan. Lopulta olemme siinä pisteessä että minulta palaa käämit ja melkein heitän kaikki omiin huoneisiinsa. Huoneissa huuto jatkuu, toinen potkii ovea ja toinen heittelee tavaroita. Kuuntelen meteliä huoneissa ja yritän vetää henkeä seinän toisella puolella. Silmissä kirvelee kyyneleet.

Miksi minun lapseni käyttäytyvät noin? Mitä olen tehnyt väärin? Enkö ole tarpeeksi opettanut toisen kunnioittamista ja sitä ettei toista saa satuttaa? Noinko huono äiti olen? Miksi en pystynyt taaskaan pysymään rauhallisena? Miksi minun jälleen piti huutaa ja rähjätä lapsille? Rintaa puristaa ja sydämeen sattuu.

Kohta oven takaa kuuluu pieni ja hento ääni. Äiti, saisinko jo tulla pois? Vuorotellen pienet kasvot kurkistavat oven raosta ja silmät katsovat kysyvinä minuun. Ei mitään hätää, kaikki on ihan hyvin. Anteeksi että äiti huusi. Mutta miksi te sillä tavalla taas aloitte tappelemaan? Eikö siitä ole monta kertaa puhuttu että toista ei saa satuttaa ja jos toinen tekee jotain niin mitä sitten tehdään? Haetaan aikuinen, niin äiti, tiedetään. Anteeksi äiti. Kädet puristuvat ympärille ja halaavat kovaa. Vedän molemmat riitapukarit mukanani sohvalle, ehkä nyt on aika halitella vähän aikaa. Nauttia vain siitä että ollaan lähekkäin. Silitellä ja suukotella.